Oliiviljyn pienempien ainesosien terveysvaikutukset (Osa II)

Kirjoittaneet
Prof. Dr. med Gerd Assmann
Prof. Dr. troph. Ursel Wahrburg
The Institute of Arteriosclerosis Research, Münsterin yliopisto, Saksa

1 Esipuhe

Tässä oliiviöljyn pienemmistä ainesosista kertovassa tiedotteessa tarkastellaan tutkimustuloksia oliiviöljyn hiilivetyjen, erityisesti skvaleenin, sekä sterolien terveyshyödyistä.

2 Oliiviöljyn pienemmät ainesosat

2.1 Hiilivedyt

Oliiviöljyn pääasiallinen hiilivety on skvaleeni, joka on triterpeeni ja kolesterolin biosynteesin väliaste. Kylmäpuristettu oliiviöljy sisältää skvaleenia noin 400-450 mg/100 g, kun taas jalostettu oliiviöljy sisältää skvaleenia noin 25 prosenttia vähemmän (1). Joissakin tutkimuksissa kylmäpuristetusta oliiviöljystä on löydetty skvaleenitasoja, jotka ovat noin 200-700 mg/100 g (katso kohtaa (2)). Uudehkon tutkimuksen mukaan skvaleenin saanti Yhdysvalloissa on keskimäärin 30 mg päivässä. Jos kylmäpuristettua oliiviöljyä käytetään runsaasti, skvaleenin saanti voi kuitenkin nousta 200-400 mg:aan päivässä. Tämä tulos on saatu Välimeren maista (2). Gyllingin ja Miettisen (3) mukaan jotkut saattavat saada ruokavaliostaan jopa 1 gramman skvaleenia päivässä.

Skvaleenin lisäksi oliiviöljy sisältää muitakin hiilivetyjä, esimerkiksi A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, joskin hyvin pieninä määrinä (beetakaroteenia: 0,03-0,36 mg/100 g) (Kiritsakis ja Markakis, 1987).

2.2 Sterolit

Sterolit ovat solukalvojen olennainen ainesosa. Niitä tuottavat sekä eläimet että kasvit. Sterolirengas on yhteistä kaikille steroleille. Erot löytyvät sivuketjusta. Kolesteroli on yksinomaan eläinsteroli. Kasvisteroleja on tunnistettu tähän mennessä yli 40. Eri tutkimusryhmien havaitsemat sterolien kokonaismäärät kylmäpuristetussa oliiviöljyssä vaihtelevat välillä 113-265 mg/100 g öljyä (5;6). Sterolien määrään vaikuttaa oliivien lajike ja kypsyysaste (5). Oliiviöljyn pääasiallinen steroli on beetasitosteroli, jonka osuus on jopa 90-95 prosenttia sterolien kokonaismäärästä (5;6). Kampesterolin osuus on noin 3 % ja stigmasterolin noin 1 % (5;6). Stanolit ovat tyydyttyneitä steroleja, jotka käytännössä puuttuvat tyypillisistä ruokavalioista (katso kohtaa (4)).

3 Pienten ainesosien terveysvaikutukset

3.1 Hiilivedyt (skvaleeni)

3.1.1 Skvaleeni ja seerumin kolesterolikertymät

Kuten aiemmin on mainittu, skvaleeni on kolesterolisynteesin metaboliitti. Ruokavalion skvaleeni voi siis teoreettisesti muuntua elimistössä kolesteroliksi, ja näin se voisi nostaa seerumin kolesterolitasoja. Tämän vaikutuksen ensimmäinen edellytys olisi, että skvaleenia imeytyisi merkittäviä määriä. Todisteet viittaavat siihen, että 60-80 prosenttia ruokavalion skvaleenista imeytyy oraalisesta annoksesta (2;7). Todisteet viittaavat myös siihen, että merkittävä määrä ruokavalion skvaleenista muuntuu ihmiselimistössä kolesteroliksi. Tämä kolesterolisynteesin nousu ei ole kuitenkaan yhteydessä seerumin vastaavaan kolesterolitasojen nousuun mahdollisesti siksi, että kolesterolin poistuminen ulosteen mukana lisääntyy samanaikaisesti (8). Vaikka Miettinen ja Vanhanen havaitsivat seerumin kokonaiskolesterolitason ja LDL-kolesterolikertymien kasvun, kun ruokavaliota täydennettiin huomattavan suurella päivittäisellä skvaleeniannoksella (1 g), arvot normalisoituivat, kun skvaleeniannosta pienennettiin tämän jälkeen (0,5 g:aan päivässä) (9). Erityisen mielenkiintoinen on tutkimus, jonka mukaan pienen pravastatiiniannoksen mukana annettu skvaleeni tehosti entisestään pravastatiinin tehoa kolesterolia alentavana lääkkeenä (10). Jos näitä aineita käytetään yhdessä, huoli siitä, että pienet skvaleeniannokset nostaisivat seerumin kolesterolitasoja, vaikuttaa olevan aiheeton. Jos ruokavalion skvaleenitaso pidetään kohtuullisena, enintään 0,5 g:n tasossa, sillä ei vaikuta olevan käänteistä vaikutusta seerumin kolesterolikertymiin.

3.1.2 Skvaleeni ja syöpä

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että oliiviöljyn käyttö ruokavaliossa voi suojata syövältä. Kreikkalaisilla naisilla, joiden kokonaisrasvansaanti on korkea ja rasva on pääasiassa peräisin oliiviöljystä, rintasyöpätapauksia on vain noin kolmannes yhdysvaltalaisten naisten rintasyöpätapauksiin verrattuna (11). Espanjalainen tapaus-verrokkitutkimus osoitti, että eniten oliiviöljyä käyttävillä naisilla rintasyöpäriski pienenee (12). Suuressa kreikkalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa rintasyöpäriski oli 25 prosenttia pienempi naisilla, jotka käyttivät oliiviöljyä vähintään kerran päivässä (13). Toisessa espanjalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa rintasyöpäriskin havaittiin pienentyneen huomattavasti naisilla, jotka sijoittuvat kertatyydyttymättömien rasvahappojen (MUFA) saannin ylimpään kolmannekseen (MUFA-rasvahapot saatiin pääasiassa oliiviöljystä) (14). Tuore italialainen tapaus-verrokkitutkimus puolestaan osoitti rintasyöpäriskin pienenevän, kun ruokaöljyistä saatavien tyydyttymättömien rasvahappojen saanti kasvoi. Italiassa noin 80 prosenttia käytetyistä ruokaöljyistä on oliiviöljyä. Tämä viittaa siihen, että oliiviöljyllä on syövältä suojaava vaikutus (15). Toisessa tuoreessa italialaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa havaittiin merkittävä käänteinen trendi ruokaöljyn (pääasiassa oliiviöljyn) käytön ja haimasyöpäriskin välillä (16). Alan johtavien tutkijoiden Theresa J. Smithin ja Harold L. Newmarkin mukaan suojaava vaikutus saattaa perustua kylmäpuristetun oliiviöljyn runsaaseen skvaleenipitoisuuteen (2;11) . Tätä olettamusta tukee huomattava määrä eläinkokeita. Useimmissa eläinkokeissa on tutkittu ulkoisesti käytetyn tai systeemisen skvaleenihoidon vaikutuksia kemiallisesti aiheutettuun iho-, paksusuolen- tai keuhkosyöpään hiirillä. Yhdessä nämä tulokset osoittavat selvästi, että ruokavalion skvaleenilla on syövältä suojaavia vaikutuksia (17-21).

2.1.3 Ruokavalion skvaleenin muut vaikutukset

Ensimmäiset tutkimukset viittaavat siihen, että ruokavalion skvaleenilla saattaa olla syövältä suojaavien ominaisuuksien lisäksi muitakin edullisia vaikutuksia. Kohnon tutkimusryhmä havaitsi, että skvaleeni ehkäisee tehokkaasti reaktiivisen singlettihapen vaikutuksia ihmisen ihon pinnalla (22). Eläinkokeissa skvaleenilla on todettu olevan merkittävä vaikutus myös silmän terveyteen, erityisesti verkkokalvon valoille herkkiin sauvasoluihin (23). Useat tutkimusryhmät ovat lisäksi raportoineet, että skvaleenia saaneet eläimet näyttävät pystyvän erittämään tehokkaammin myrkkyjä, esimerkiksi heksaklooribentseeniä tai strykniiniä (24-26), vaikka joihinkin vaikutuksiin onkin vaadittu huomattavan korkeita skvaleeniannoksia.

2.2 Sterolit (beetasitosteroli)

2.2.1 Vaikutus seerumin kolesterolikertymiin

Kasvisterolien ja stanolien oraalisen ja parenteraalisen annostelun seurauksena plasman kokonaiskolesterolitaso ja LDL-kolesterolitaso laskevat (katso kohtaa (4;27)). Lasku johtunee lähinnä siitä, ettei kolesteroli pääse imeytymään suolistossa. Kasvisteroleilla ja stanoleilla saattaa olla vaikutusta myös maksan ja suoliston kolesterolimetabolismiin. On kuitenkin huomattava, että seerumin kolesterolitasojen merkittävä lasku on saatu aikaan vain tutkimuksissa, joissa on käytetty kasvisterolitäydennystä. Annokset vaihtelivat 1-3 grammaan päivässä. Tätä määrää ei saada normaalista ruokavaliosta. Useimmissa tutkimuksissa käytettiin margariineja, joihin oli lisätty steroleja tai stanoleja. Yleensä kokonaiskolesterolitaso ja LDL-kolesterolitaso laskivat enemmän, kun sterolien päivittäinen annos nostettiin 2 g:aan päivässä. Sitä suuremmilla annoksilla ei enää havaittu kolesterolitasoa laskevaa vaikutusta (28). Kaikkien satunnaistettujen kaksoissokkotutkimusten äskettäisessä meta-analyysissa pääteltiin, että kun kasvisteroleja tai stanoleja nautittiin päivittäin 2 grammaa, seerumin LDL-kolesterolikertymät vähenivät 9-14 prosenttia. Annoksilla ei ollut vaikutusta HDL-kolesterolitasoon tai triglyseridikertymiin (27). Lisäksi kolesterolikertymien väheneminen on selvempää veren liiallisesta kolesterolipitoisuudesta kärsivillä potilailla sekä potilailla, joiden ruokavalio sisältää runsaasti kolesterolia (katso kohtaa (4;27)). Eräässä tutkimuksessa havaittiin merkittävä lipiditason lasku, kun suhteellisen matala 740 mg:n kasvisteroliannos päivässä annettiin potilaille, joiden ruokavalio sisälsi runsaasti kolesterolia (29). Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä sisältävän ruokavalion lisäksi nautitut kasvisterolimäärät saattavat olla jossain määrin edullisia seerumin kolesterolikertymien kannalta, erityisesti potilailla, jotka kärsivät veren liiallisesta kolesterolipitoisuudesta ja joiden ruokavalio sisältää runsaasti kolesterolia.

3.2.2 Kasvisterolit ja syöpä

Useissa tutkimuksissa on raportoitu kasvisterolien, erityisesti beetasitosterolin kasvaimilta suojaavista vaikutuksista. Von Holtzin ryhmä havaitsi, että kolesterolilla käsiteltyihin kontrolleihin verrattuna beetasitosterolilla käsiteltyjen ihmisen eturauhassyöpäsolujen kasvu väheni 24 prosenttia ja niiden apoptoosi kiihtyi nelinkertaiseksi (30). Apoptoosi tarkoittaa ohjelmoitua solukuolemaa, propylaktista mekanismia, jonka seurauksena solut tekevät itsemurhan esimerkiksi syöpäsoluiksi muututtuaan, jotta ne eivät vaarantaisi elimistöä. Lisäksi beetasitosteroli näyttää tehoavan eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoidossa (31-33). Näiden eturauhassyöpään tai eturauhasen liikakasvuun liittyvien havaintojen lisäksi on raportoitu beetasitosterolin terveysvaikutuksista paksusuolensyöpäsoluihin ja rintasyöpäsoluihin in vitro (34-36). Beetasitosterolin on lisäksi osoitettu mitätöivän erään karsinogeenin vaikutuksen rottien paksusuoleen (37). Vain muutamissa tutkimuksissa on tarkasteltu kasvisterolien ja ihmisten syöpien välistä suhdetta. De Stefanin tutkimusryhmä Uruguaysta havaitsi merkittävän käänteisen suhteen kasvisterolien kokonaissaannin ja mahasyövän välillä (38). Kalifornialainen tutkimusryhmä puolestaan vertaili havainnointitutkimuksessaan Seitsemännen päivän adventistien ja muun väestön sterolien saantia. Seitsemännen päivän adventistien keskuudessa ilmenee tunnetusti erittäin vähän syöpää. Tutkimusryhmä sai selville, että Seitsemännen päivän adventistien ruokavalio sisälsi vähemmän kolesterolia ja huomattavasti enemmän kasvisteroleja kuin muun väestön. Tutkijat esittivät, että joko adventistien runsas kasvisterolien saanti tai ravinnon kasvisterolin korkea suhde kolesteroliin nähden vähensi syöpätapauksia (39).

Useimmat edellä mainituista tutkimuksista on tehty joko in vitro tiettyjen syöpien soluviljelmillä tai eläinkokeilla. Tämä on pidettävä mielessä tuloksia tarkasteltaessa, kunnes saadaan lisää tuloksia ihmisillä tehdyistä kokeista. Kaiken kaikkiaan tulokset kuitenkin lupailevat, että kasvisteroleilla, erityisesti beetasitosteroleilla, saattaa olla selviä syöpää ehkäiseviä vaikutuksia eturauhas-, paksusuolen-, rinta- ja mahasyövän yhteydessä.

4 Yhteenveto ja päätelmät

Oliiviöljyn pienempiin ainesosiin kuuluvat muun muassa hiilivedyt (erityisesti skvaleeni) ja kasvisterolit. Näillä ainesosilla on monien tutkimusten mukaan edullisia vaikutuksia. Skvaleenilla ja beetasitosterolilla on todettu olevan ennen kaikkea syöpää ehkäisevä vaikutus. Verrattain korkea skvaleeni- ja kasvisterolipitoisuus on siis yksi oliiviöljyn arvokkaista ominaisuuksista. Se lisää öljyn terveysvaikutuksia. Oliiviöljyn hiilivetyjen, kasvisterolien, fenolien, tokoferolien, aromiaineiden ja hyödyllisen rasvahappokoostumuksen mahdolliset yhteisvaikutukset saattavat olla jopa merkittävämmät kuin oliiviöljyn yksittäiset terveysvaikutukset.

5 Viitteet

1. Owen RW, Mier W, Giacosa A, Hull WE, Spiegelhalder B, Bartsch H. Phenolic compounds and squalene in olive oils: the concentration and antioxidant potential of total phenols, simple phenols, secoiridoids, lignans and squalene. Food Chem.Toxicol. 2000;38:647-59.
   
2. Smith TJ. Squalene: potential chemopreventive agent. Expert.Opin.Investig.Drugs 2000;9:1841-8.
   
3. Gylling H, Miettinen TA. Postabsorptive metabolism of dietary squalene. Atheroscler. 1994;106:169-78.
   
4. Jones PJ, MacDougall DE, Ntanios F, Vanstone CA. Dietary phytosterols as cholesterol-lowering agents in humans. Can.J Physiol Pharmacol. 1997;75:217-27.
   
5. Gutierrez F, Jimenez B, Ruiz A, Albi MA. Effect of olive ripeness on the oxidative stability of virgin olive oil extracted from the varieties picual and hojiblanca and on the different components involved. J Agric.Food Chem 1999;47:121-7.
   
6. Kiritsakis A, Markakis P. Olive oil: a review. Adv. Food Res. 1987;31:453-82.:453-82.
   
7. Kelly GS. Squalene and its potential clinical uses. Altern.Med Rev. 1999;4:29-36.
   
8. Strandberg TE, Tilvis RS, Miettinen TA. Metabolic variables of cholesterol during squalene feeding in humans: comparison with cholestyramine treatment. J Lipid Res. 1990;31:1637-43.
   
9. Miettinen TA, Vanhanen H. Serum concentration and metabolism of cholesterol during rapeseed oil and squalene feeding. Am J Clin.Nutr. 1994;59:356-63.
   
10. Chan P, Tomlinson B, Lee CB, Lee YS. Effectiveness and safety of low-dose pravastatin and squalene, alone and in combination, in elderly patients with hypercholesterolemia. J Clin.Pharmacol. 1996;36:422-7.
    
11. Newmark HL. Squalene, olive oil, and cancer risk. Review and hypothesis. Ann.N Y.Acad.Sci. 1999;889:193-203.:193-203.
    
12. Martin-Moreno JM, Willett WC, Gorgojo L et al. Dietary fat, olive oil intake and breast cancer risk. Int.J Cancer 1994;58:774-80.
    
13. Trichopoulou A, Katsouyanni K, Stuver S et al. Consumption of olive oil and specific food groups in relation to breast cancer risk in Greece. J Natl.Cancer Inst. 1995;87:110-6.
    
14. Landa MC, Frago N, Tres A. Diet and the risk of breast cancer in Spain. Eur.J Cancer Prev. 1994;3:313-20.
    
15. Franceschi S, Favero A, Decarli A et al. Intake of macronutrients and risk of breast cancer. Lancet 1996;347:1351-6.
    
16. La Vecchia C, Negri E. Fats in seasoning and the relationship to pancreatic cancer. Eur.J Cancer Prev. 1997;6:370-3.
    
17. Van Duuren BL, Goldschmidt BM. Cocarcinogenic and tumor-promoting agents in tobacco carcinogenesis. J Natl.Cancer Inst. 1976;56:1237-42.
    
18. Yamaguchi T, Nakagawa M, Hidaka K et al. Potentiation by squalene of antitumor effect of 3-[(4-amino-2-methyl-5-pyrimidinyl)methyl]-1-(2-chloroethyl)-nitros ourea in a murine tumor system. Jpn.J Cancer Res. 1985;76:1021-6.
    
19. Rao CV, Newmark HL, Reddy BS. Chemopreventive effect of squalene on colon cancer. Carcinogenesis 1998;19:287-90.
    
20. Smith TJ, Yang GY, Seril DN, Liao J, Kim S. Inhibition of 4-(methylnitrosamino)-1-(3-pyridyl)-1-butanone-induced lung tumorigenesis by dietary olive oil and squalene. Carcinogenesis 1998;19:703-6.
    
21. Smith, T. J., Kim, S., Lee, M. J., Yang, G. Y., Newmark, H. L., and Yang, C. S. Inhibition of 4-(methylnitrosamino)-1-(3-pyridyl)-1-butanone (NKK)-induced lung tumorigenesis and DNA oxidation by dietary squalene. Proceedings of the American Association for Cancer Research 40, 262. 1999.
    Ref Type: Journal (Full)
    
22. Kohno Y, Egawa Y, Itoh S, Nagaoka S, Takahashi M, Mukai K. Kinetic study of quenching reaction of singlet oxygen and scavenging reaction of free radical by squalene in n-butanol. Biochim.Biophys.Acta 1995;1256:52-6.
    
23. Fliesler SJ, Keller RK. Isoprenoid metabolism in the vertebrate retina. Int.J Biochem.Cell Biol. 1997;29:877-94.
    
24. Kamimura H, Koga N, Oguri K, Yoshimura H. Enhanced elimination of theophylline, phenobarbital and strychnine from the bodies of rats and mice by squalane treatment. J Pharmacobiodyn. 1992;15:215-21.
    
25. Richter E, Fichtl B, Schafer SG. Effects of dietary paraffin, squalane and sucrose polyester on residue disposition and elimination of hexachlorobenzene in rats. Chem Biol.Interact. 1982;40:335-44.
    
26. Richter E, Schafer SG. Effect of squalane on hexachlorobenzene (HCB) concentrations in tissues of mice. J Environ.Sci.Health B 1982;17:195-203.
    
27. Law MR. Plant sterol and stanol margarines and health. West J Med 2000;173:43-7.
    
28. Plat J, Kerckhoffs DA, Mensink RP. Therapeutic potential of plant sterols and stanols. Curr.Opin.Lipidol. 2000;11:571-6.
    
29. Pelletier X, Belbraouet S, Mirabel D et al. A diet moderately enriched in phytosterols lowers plasma cholesterol concentrations in normocholesterolemic humans. Ann.Nutr.Metab 1995;39:291-5.
    
30. Von Holtz RL, Fink CS, Awad AB. beta-Sitosterol activates the sphingomyelin cycle and induces apoptosis in LNCaP human prostate cancer cells. Nutr.Cancer 1998;32:8-12.
    
31. Klippel KF, Hiltl DM, Schipp B. A multicentric, placebo-controlled, double-blind clinical trial of beta-sitosterol (phytosterol) for the treatment of benign prostatic hyperplasia. German BPH-Phyto Study group. Br.J Urol. 1997;80:427-32.
    
32. Carbin BE, Larsson B, Lindahl O. Treatment of benign prostatic hyperplasia with phytosterols. Br.J Urol. 1990;66:639-41.
    
33. Wilt TJ, MacDonald R, Ishani A. beta-sitosterol for the treatment of benign prostatic hyperplasia: a systematic review. BJU.Int. 1999;83:976-83.
    
34. Awad AB, Downie AC, Fink CS. Inhibition of growth and stimulation of apoptosis by beta-sitosterol treatment of MDA-MB-231 human breast cancer cells in culture. Int.J Mol.Med 2000;5:541-5.
    
35. Awad AB, Chen YC, Fink CS, Hennessey T. beta-Sitosterol inhibits HT-29 human colon cancer cell growth and alters membrane lipids. Anticancer Res. 1996;16:2797-804.
    
36. Awad AB, von Holtz RL, Cone JP, Fink CS, Chen YC. beta-Sitosterol inhibits growth of HT-29 human colon cancer cells by activating the sphingomyelin cycle. Anticancer Res. 1998;18:471-3.
    
37. Raicht RF, Cohen BI, Fazzini EP, Sarwal AN, Takahashi M. Protective effect of plant sterols against chemically induced colon tumors in rats. Cancer Res. 1980;40:403-5.
    
38. De Stefani E, Boffetta P, Ronco AL et al. Plant sterols and risk of stomach cancer: a case-control study in Uruguay. Nutr.Cancer 2000;37:140-4.
    
39. Nair PP, Turjman N, Kessie G et al. Diet, nutrition intake, and metabolism in populations at high and low risk for colon cancer. Dietary cholesterol, beta-sitosterol, and stigmasterol. Am J Clin.Nutr. 1984;40:927-30.